Kuvassa oikealla ennen kuva vasen puoli kasvoista. Vasemmalla vasen puoli kasvoista TAKETEN hoidon jälkeen. (vasen puoli kasvoista=terve puoleni)

Kysta, josta alkoi kymmenen vuoden projekti. 

Minulta löydettiin sattumalöydöksenä kysta leukaluusta vuonna 2016, kun röntgenkuvattiin viisaudenhampaita. Jo röntgenin jälkeen hoitajan ilme paljasti, ettei kaikki ollut hyvin, mutta koska hän ei voinut sanoa mitään, totesi hän vain huolestunut ilme kasvoillaan, että onhan lääkäri sinuun vielä yhteydessä. Pian kuvista lähdön jälkeen hammaslääkärini soitti, ja kertoi, että on tehnyt kiireellisen lähetteen taysiin kuvistani paljastuneen 'laajalle levinneen' löydöksen vuoksi. Oli syytä selvittää, oliko löydös hyvä -vai pahalaatuinen. Odottelin viikon ajan aikaa Taysin suukirurgin vastaanotolle, ja mieleni kävi jos missä, olin niin paniikissa pienten lasten äitinä, että suunnittelin jopa omat hautajaiseni, ja rohkaisin silloista miestäni hankkimaan itselleen uuden hyvän puolison, jotta lasteni ei tarvitse kasvaa ilman äitihahmoa. Yliajattelua ja katastrofiajattelua, tiedän, mutta niinhän meidän aivot toimii, enkä ollut tässä tapauksessa mitenkään poikkeus.

Vihdoin tuli aika mennä suukirurgin luokse taysin suupolille, ja voi kuinka osaava ja ihana lääkäri hän onkaan. Hän rauhoitteli minua heti, ja totesi, että löydös on kysta, joka on lähtenyt laajentumaan puhkeamattomasta viisaudeshampaasta. Kun viisaudenhammas ei puhkea ikenen läpi, alkaa hampaan kruunua ympäröivä kalvo täyttyä nesteellä, jota kutsutaan kystaksi. Yleisin on follikkelikysta, joka poistetaan viisaudenhampaan yhteydessä, mutta oma kystani oli mallia keratokysta, joka voi uusiutua poistosta huolimatta.

Minut leikattiin kaksi kertaa, peräkkäisinä vuosina, sillä ensimmäisen leikkauksen jälkeen oli kysta uusiutunut. Toisen leikkauksen jälkeen heräsin kahta alapuruhammasta köyhempänä, sillä kysta oli kietoutunut hermojen ympärille, eikä kystan poisto ollut mahdollista ilman hampaiden poistoa.

Nyt seuranta kohdallani on päättynyt, kuusi vuotta toisen leikkauksen jälkeen, mutta ongelmat eivät ole poistuneet. Sanotaanko näin, että ala- ja yläasteella syntynyt hammaslääkäritraumani on poistunut, niin paljon eri ammattilaiset ovat suutani ronkkineet :)

Hampaiden poistosta on nyt kuusi vuotta, ja se on alkanut näkymään myös kasvojen lihasten toiminnassa. En pysty syömään toisella puolella ollenkaan, ja osittain siitä syystä oikea puoleni on ikään kuin surkastunut, ja hymyni on toispuoleinen, poskilihakseni on löllähtänyt. Poskilihaksen ainoa työ on pitää ruoka hampailla, ja koska toisella puolella ei ruoka edes juuri käy, on siitä tullut työtön, ja aiheuttaa sen, että leukalinjaan on alkanut muodostua lievää hamsteripussia. Meikkaus on ollut oikealla puolella haastavaa, sillä normaalisti erottuva poskiluulihas on yhtä mössöä leukani kanssa (hyvä ilmaus, mutta siltä se tuntuu). Normaalisti vanheneminen ei haittaisi niinkään, sillä se on väistämätöntä ja myös etuoikeus. Mutta kun toinen puoli tekee sen ikään kuin nopeampaa, aiheuttaa se koko kasvojen väljähtämisen. Olisipa joku kertonut tästä jo aikaisemmin.

Olen oikeutettu hammasimplanttiin julkisella puolella, mutta projekti on kesken, ja tulee olemaan vielä muutaman vuoden, sillä seuraava etappi on hampaiden oikominen. Koska takimmaiset hampaat puuttuvat, on viimeiseksi jäänyt hammas alkanut kääntyä suuhun päin, ja ylähampaat, joilta puuttuu vastakappale, alkaneet kääntyä poskea päin. Kerään edelleen motivaatiota metallirautojen hankkimiseen, sillä jostain syystä pinnallinen puoleni nostaa lujaa päätään ja teinikapinoi hammaskiskoja vastaan nyt melkein 40 vuoden iässä. Jatkan siis vielä hetken itseni psyykkaamista. 

Moni jo tietää, että hoitolalla on lihasstimulointilaite X-tone, joka treenaa vartalon lihaksia sähköimpulssien avulla, ja olen päässyt toteamaan sen toimivuuden sekä omalla kohdallani, että asiakkaiden kohdalla. Tästä oivalsin alkaa etsiä onko kasvoille vastaavanlaista laitetta, kasvojen lihasten treenaamiseen. Ja löysinhän sen, TakeTen. Etsin läheltä minua laitetta, ja kävinkin tampereella laitetta kokeilemassa. Tarkoitukseni ei ollut hankkia laitetta hoitolalle, mutta syistä (jota en nyt viitsi tähän laittaa) ärsyyntyneenä otin suoraan yhteyttä laitteen myyjään ja pyysin käymään Lempäälässä, ja niinhän siinä kävi, että laite jäi hoitolalle, ja matkani kohti hyvinvoivia kasvoja alkoi.

Tiesin heti, ettei normaali 10 kerran sarjahoito riitä minulle, sillä kasvoni olivat jo niin epätasapainossa, ja epäilin myös hermon saaneen osumaa leikkauksessa, sillä en enää edes hahmottanut oikeanpuoleista isoa poskipäälihasta vaikka kuinka yritin keskittää ajatukseni siihen.

Nyt olen tehnyt 2 sarjahoitoa (eli 20 kertaa plus muutama ylläpitohoito sarjahoitojen välillä, sillä kesälomani sotki aikatauluni). Olen niin tyytyväinen, niin tyytyväinen.